Myötätunnon kehittyminen ja valonsoturius 2

Elämän oppikoulu

Valonsoturiuteen kasvu alkaa siis pelkojen kohtaamisesta ja kärsimyksen jalostavan vaikutuksen tiedostamisesta myötätuntoisen sydämen herkkyyteen ja viisauteen. Tätä alustin jo edellisessä kirjoituksessani, jossa pelkojen kohtaamista käsiteltiin tarkemmin.Valonsoturi-oppilasta tullaan koettelemaan monin tavoin elämän aikana, mutta hän hyväksyy tämän tuntien sydämessään, ettei muuta tietä tietoisuuteen, syvempään ymmärtämiseen ja valaistumiseen ole. Hän on valmis kulkemaan askeleet.

Valonsoturi-oppilasta tullaan testaamaan monin tavoin - hänen perushyvyyttään, tahtotilaansa ja perustaansa, jotta valmistellaan hänen sydäntään avautumiselle ja mieltä vahvistettua kulkeakseen  hyväksymisen, ymmärtämisen ja antautumisen polkua elämän oppikoulussa. Usein heillä on hankalat olosuhteet jo mm. lapsuudessa tai hankaluuksia myöhemmin nuoruudessa tai aikuisiässä, jotta sopivat herätykset aktivoivat, muistuttavat ja työntävät sielunsuunnitelmassa tietoisuuden ja rakkauden polulle.


Jotkut ihmiset sekoittavat valonsoturiuden väärin tapaan olla kaikkitietäviä, kovia totuudentorvia, ja haluun olla esillä, vaikuttamassa ihmisiin ja asioihin kovaäänisesti ja omaan tahtoonsa taivuttaen sekä samalla puhuen ihmisiä puolelleen vuoroin mielistellen ja vuoroin ylimielisesti ojentaen ajaen vain henkilökohtaisia etujaan ja kalastellen suosiota. Ilmiön huomaa, kun katsoo sydämellään eikä mielellään. Tämä ei ole todellista valonsoturiutta vaan egoperusteisen ihmisen keinotekoista pyrkyryyttä, joka vain naamioidaan valonsoturiuteen. Valonsoturius on aina myötätunnon ja viisauden tie. Ego ei ole tuolloin antautunut sydämen viisauden alaisuuteen ja luopunut itsekkäistä vallan, etuisuuksien ja suosion kalastelusta korkeamman hyvän toteutumisen puolesta ja jumalallisen Tahdon toteuttamisen vuoksi. "Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun", on valonsoturin ohjenuora.

Todellinen valonsoturi ei välitä siksi, tapahtuvatko asiat hänen kauttaan vai ilman häntä. Puhuja ei ole tärkeä vaan sanoma. Tekijä ei ole tärkeä, vaan lopputulos. Hän tietää olevansa vain yksi palapelin palanen, ei enempää eikä vähempää. Hän ei myöskään pakene tehtäväänsä, jos se kohdalle sattuu vaan vaan toimii sisäisen johdatuksen mukaan. Hän ei ota turhaa kunniaa tapahtumista tai korota itseään muiden yläpuolelle, vaan näkee jokaisessa ihmisessä olevat mahdollisuudet. Hän luottaa siihen, että tapahtumilla on aina oma merkityksensä ja ihmisillä on vapaa tahto valita polkunsa myös kiertoteiden kautta tai haluten pitää harhoista tai toimintamalleistaan kiinni. Se on heidän asiansa ja hän luovuttaa silloinkin tahtonsa korkeimman puoleen.

Valonsoturin ensisijainen tarkoitus on herättää ihmisten oma Luojayhteys ja näin saada heidät löytämään rakkaudellinen tietoisuus itsestään, lisäten voimaantumista ja erottelukykyä sekä poistaen harhoja. Kärsimyksen kautta jalostunut sydämen herkkyys auttaa tuntemaan myötätuntoista viisautta suhtautuessa ihmisyyteen, tapahtumiin ja kärsimykseen elämässä eheyttävästi ja tyyntä rauhallisuutta tuntien. Toki jos valonsoturi huomaa epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa tai rangaistavia tekoja, hän toimii johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti pyrkien auttamaan ihmisiä ja lievittämään näiden tuskaa. Kuten jo aikaisemmin todettiin, kärsimys ei ole itseisarvo eikä sitä tarvitse sietää tai siihen alistua. Meidän jokaisen tehtävä on vähentää kärsimyksiä ja lisätä hyvinvointia, tasa-arvoisuutta ja turvallisuutta, koska se kuuluu inhimilliseen perushyvyyteen ja ihmisyyden sekä elämän suojelemiseen ja arvostamiseen. Kun palapelin palaset kiinnittyvät toinen toisiinsa, huomaa, että kun on yksikin, joka voi huonosti ja tuntee tuskaa, tuntee tuon tuskan jokainen myötätuntoinen ja aistiva sydän elämän ketjussa. Myötätuntoinen sydän tuntee myös maailman tuskan ja painon. Siksi todellista hätää tuntevalle ja apua etsivälle, ei käännetä kasvoja eikä aitoa kysyjää käännytetä pois vastausta antamatta. Kun sydämestään etsii ja toivoo, ovet avautuvat.

Chögyam Trungpan kirjasta Shambhala Soturin tie s.51

"Ihanteellinen soturi on sekä surullinen että herkkä, ja sen ansiosta soturi voi olla myös urhea. Ilman sydämestä nousevaa surua urheus on hauras kuin posliinikuppi. Jos pudotat sen, se rikkoutuu tai siihen tulee särö. Soturin urheus on kuin puukippo, jonka päällä on useita lakkakerroksia. Jos kippo putoaa, se vain kimpoaa eikä mene rikki. Se on yhtä aikaa pehmeä ja kova."